Uudet alv-säännöt tuovat verkkokaupoille helpotusta ja vastuuta

EU:n alv-säännöt ovat jo pitkään hankaloittaneet pienten ja keskisuurten verkkokauppojen toimintaa. Suomalainen yritys, joka myy tavaroita muihin EU-maihin, maksaa arvonlisäveron Suomeen - kuitenkin enintään saajamaan liikevaihtokynnykseen asti. Tämä kynnys vaihteli ennen 35 000 ja 100 000 euron välillä.

Monimutkaiset alv-säännöt yksinkertaistuvat

Jos myynti toiseen maahan on kynnysarvoa suurempi, on yrityksen tehtävä alv-rekisteröinti kohdemaassa ja maksettava arvonlisävero sinne. Pienemmille verkkokaupoille aiempi järjestelmä aiheuttaa sekä hallinnollisen että taloudellisen taakan.

“Usein sanotaan, että arvonlisäveron ei pitäisi aiheuttaa lisäkustannuksia yrityksille, mutta valitettavasti se on sitä usein merkinnyt. Aiemmin esimerkiksi suomalaiset verkkokaupat saattoivat tarvita ulkomailla asiantuntija-apua veroasioissa”, kertoo Lazic.

Nyt voimaan astunut “yhden luukun järjestelmä” tulee jättämään alv-tuskan historiaan. Sen sijaan, että joka maalla olisi kansallinen liikevaihtokynnys, on EU määritellyt yhteiseksi kynnykseksi 10 000 euroa. Tämä tarkoittaa, ettei suomalaistenkaan yritysten tarvitse enää rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi eri maissa.

“Jos myynti ylittääkin uuden raja-arvon, voi verkkokauppias tehdä alv-rekisteröinnin ja hoitaa veroasiansa EU:n One Stop Shop -portaalissa. Näillä uusilla asetuksilla EU yksinkertaistaa ja selkeyttää etämyyntiyrityksiä koskevia säännöksiä - näin yritysten on myös helpompi toimia niiden mukaan. Yritysten onkin siis mahdollista hoitaa arvonlisäveroasiansa oman kotimaansa veroviranomaisen kautta - viranomaisen tehtäväksi jää alv-tilitysten tekeminen ostajan kotimaalle. Tämä on erittäin merkittävä helpotus pienille ja keskisuurille verkkokaupoille”, Lazic toteaa.

Vaatimukset verkkokauppoja kohtaan kasvavat

Samalla kun arvonlisäverojen tilittäminen selkeytyy ja helpottuu, asetetaan yrityksille myös korkeammat vaatimukset. Yritysten on muun muassa varmistettava, että niiden omat rutiinit ja järjestelmät tukevat säännösten noudattamista.

“Ulkomaille myydessä on tärkeää tunnistaa ostajan sijainti ja tietää kyseisen maan arvonlisäverokanta. Kansainvälisen kaupan kiemuroita ei kuitenkaan kannata kavahtaa, sillä Suomea valtavasti isomman markkinan lisäksi kauppa EU-maihin tarjoaa paljon etuja. Esimerkiksi erilaiset arvonlisäverokannat voivat joissain maissa tuoda kotimaata paremman voittomarginaalin.” Lazic sanoo.

Kääntöpuolena paperilla hyvä selkeytys voi kuitenkin tuoda haasteita erityisesti isommille toimijoille - ei ole sanottua, että suunniteltu “yhden luukun järjestelmä” palvelee yhtä hyvin isoja verkkokauppoja, jos näillä on esimerkiksi varastoja myös muissa maissa.

“Mikäli esimerkiksi lähetät suomalaisena yrityksenä tavaroita Amazoniin tai Zalandoon Saksaan, et todennäköisesti voi soveltaa One Stop Shop -sääntöjä, koska toiminta lasketaan yrityksen sisäiseksi tavaraliikenteeksi. Tällöin olisi ilmoitettava vienti Suomesta ja tuonti vastaanottajamaahan - ja siten oltava myös alv-rekisteröity molemmissa maissa. Teoriassa uudistus on hyvä, mutta joiltain osin jää siis nähtäväksi, miten hyvin se toimii.” Lazic päättää.